Eräänä päivänä vuonna 1998 selvisi, ettei Tiian kirjoille ollut enää tilaa. Mustamäen huoneessa ei taas ollut tilaa kaapille – vain kapea rako pianon ja kirjoituspöydän välissä. Mieleeni tulivat rimat, jotka olimme vuotta aiemmin petsanneet oransseiksi yrityksen messuosastoa varten telekommunikaatiomessuilla. Sirot rimat lojuivat varastossa käyttämättöminä. Tekisikö niistä hyllyn?

Viadukti-tien puutavaraliikkeestä löysin 145 mm leveät laudat. Aluksi ne tuntuivat kapeilta, mutta tajusin, etteivät kirjat olekaan sen leveämpiä! Seinälläkin ne veivät vähän tilaa. Kiinnityspultit jäivät näkyviin, mutta juuri noista kullanvärisistä täplistä hylly sai yllättävän omaleimaisen ilmeen.

Lokeroiden korkeuden tein olemassa olevien kirjojen mukaan. Kolme lokeroa jätin kaksinkertaisella korkeudella – buddhalle ja taidekirjoille. Saha, taltta, pora – puuhaa kyllä riitti. Tulos näkyy tässä kuvassa – kaikkien Lennart-kirjahyllyjen isä onnellisen omistajansa kanssa.

Vuodet kuluivat, hylly oli erinomainen. Välillä se muutti uuteen kotiin ja siirtyi siellä huoneen mukana tyttären omaksi. Sinne muuttivat nuket ja Harry Potterit ja kaikenlaiset rasiat ja muu tarpeellinen tavara.

Katselin usein tuota huonekalua ja ajattelin: onpa kaunis kirjahylly, sitä pitäisi alkaa valmistaa. Ajatukseksi se kuitenkin jäi.

Keväällä 2009 päätimme poikani Indrekin kanssa toteuttaa ajatuksen. Valmistaa hyllyjä. Kokopuusta. Ympäristöystävällisiä.

Niin tapahtuikin. Kävi ilmi, että ihmiset ovat hyvin onnellisia juuri tällaisesta erittäin ohuesta kirjahyllystä. Sellaista ei kuulemma löydy mistään muualta – monet kertoivat etsineensä vastaavaa jo vuosia.

Toivotan sinullekin hyllynautintoja,
Mario Vilbiks